Hyvää iltaa, muinaistulien yön juhlijat!

Sanotaan, että korona-aika toi mukanaan kaikenlaista harmia. Mutta ainakin meidän kylällemme se taisi olla eräänlainen lottovoitto.

Vuonna 2020 Suvi ja Ville pakkasivat tavaransa, kolme lastaan ja varmasti melkoisen määrän rohkeutta mukaansa ja muuttivat Pohjanmaalta tänne Kemiönsaarelle. Matkaa kertyi noin 400 kilometriä.

Suomessa se kuulostaa vielä ihan kohtuulliselta, mutta monessa Euroopan maassa sillä matkalla ehtisi jo vaihtaa valtiota. Toisaalta Pohjanmaan ja Kemiönsaaren välilläkin on huomattu pieniä kulttuurieroja. Ainakin niinä hetkinä, kun on pohdittu, mitä jokin sana tai tapa oikeastaan tarkoittaa.

Vuonna 2023 Suvi ja Ville ryhtyivät Ekniemen lomakylän yrittäjiksi.Moni olisi ehkä katsonut aluetta ja ajatellut, että tuossapa olisi mukava kesäprojekti. Suvi ja Ville taisivat katsoa sitä hieman eri silmin ja todeta: ”Tehdäänpä tästä uusi elämäntapa.”

Sen jälkeen onkin tapahtunut paljon.On rakennettu, remontoitu, maalattu, siivottu, suunniteltu, järjestetty ja kehitetty. Ja kaiken keskelle on syntynyt jotain meille kaikille tärkeää: kyläbaari. Paikka, jossa kyläläiset, mökkiläiset ja matkailijat voivat pysähtyä hetkeksi, tavata toisiaan ja vaihtaa kuulumisia.

Voimme laulaa yhdessä Portion Boysin sanoin:

”Minä kannattelen kyläbaarimme pitäjää

Vedän kaikki kurkusta mitä jää

Pienestä palkkapussistani”

Me näemme lopputuloksen: viihtyisän lomakylän, kyläbaarin ja tapahtumat. Mutta emme aina näe niitä iltoja, viikonloppuja ja loputtomia työlistoja, joiden ansiosta kaikki tämä on mahdollista. Ja ehkä kaikkein vaikuttavinta on se, että Suvi ja Ville eivät tee tätä päätoimisesti.

He pyörittävät lomakylää oman työnsä, perheen, harrastusten, arjen ja kaiken muun elämän ohessa. En tiedä kuinka monta tuntia vuorokaudessaan on, mutta epäilen vahvasti, että Pohjanmaalla on käytössä jokin ylimääräinen tuntivarasto, jota meille muille ei ole koskaan kerrottu. Kyläbaarissa tästä on joskus yritetty ottaa selvää, mutta tutkimukset ovat jääneet kesken. Todennäköisesti siksi, että Suvi ja Ville on ehtinyt siinäkin välissä korjata jotain, järjestää jotakin tai käydä auttamassa jotakuta.

Koska olemme nähneet, miten paljon he tekevät yhteisen hyvän eteen, halusimme antaa jotain takaisin.Emme pystyneet järjestämään heille lisätunteja vuorokauteen. Emmekä onnistuneet hankkimaan henkilökohtaista hovimestaria tai kokonaista siivousarmeijaa.

Mutta saimme yhdessä kasaan lahjan, jonka avulla joku muu hoitaa vaihteeksi osan kotitöistä. Joku muu saa tällä kertaa heiluttaa imuria ja jahdata pölypalloja, jotta te voitte edes hetken hengähtää ilman seuraavaa työlistan kohtaa.

Tässä siis teille lahjakortti kotisiivoukseen.

Samalla haluan kiittää kaikkia lahjoitukseen osallistuneita. Kun idea lähti liikkeelle, moni tarttui siihen heti. Se kertoo paljon siitä, miten arvostettuja Suvi ja Ville tässä kylässä ovat.

Suvi ja Ville,kiitos siitä, että uskalsitte tulla tänne.

Kiitos siitä, että näitte mahdollisuuksia siellä, missä moni muu olisi nähnyt vain valtavan urakan.

Kiitos siitä, että olette luoneet paikan, joka tuo ihmisiä yhteen ja tekee tästä kylästä entistä elävämmän.

Mutta ennen kaikkea kiitos siitä tavasta, jolla teette kaiken tämän. Suurella sydämellä, valtavalla energialla ja sellaisella asenteella, joka tarttuu myös meihin muihin.

Lämmin kiitos, Suvi ja Ville!